8.OSA

 Lisan palattua kotiin kaupungilta hän huomasi jo liiankin tutuksi käyneen henkilön heidän kotonaan.

 Daniel opetti Juliusta soittamaan kitaraa,

Daniel oli melkein joka toinen päivä heillä ja yritti aloittaa keskustelua hänen kanssaan, mutta yleisesti hän onnistui pakenemaan johonkin. Nyt hän oli tullut vain liian aikaisin kotiin.

 Lisa katsoi eteensä ja pohti, että hänet oli luultavasti jo huomattu, joten ei hän voinut enää ulko- ovellekkaan perääntyä. 

 Julius tuli Lisan luokse tuimailme kasvoillaan.

- Olet taas ollut tarkoituksella melkein kokopäivän poissa, Julius sanoi sisarelleen.

 - Entä sitten? Asia ei kuulu sinulle, Lisa sanoi äreänä.

 - Isä ja äiti lähtivät ratsastamaan. Isä sanoi, että minun pitää katsoa, ettet karkaa taas, Julius ilmoitti.

-Huonompi homma sinulle, Lisa naurahti.

- Et viitsisi olla tuollainen, Julius ähkäisi.

- Jaa, Lisa tuhahti ja marssi heidän huoneeseensa.

 Ovi kolahti Juliuksen kasvojen edessä. Juliusta hävetti kun hänen sisarensa käyttäytyi noin hänen parasta ystäväänsä kohtaan.

 Daniel laski kitaran paikalleen kun ovi oli tömähtänyt. Daniel yritti olla kovin aikuinen vaikka tilanne oli hänestä kammottava. Lisasta tulisi ilmiselvästi kamala pirttihirmu. Ja voi, mitä hän oli tehnyt, että saisi sen vaivoikseen?

 - Anteeksi, Julius sanoi pahoittelevasti ystävälleen.

 - Äh. Ei se ole sinun vikasi. Lähtisin kotiin, mutta isä painostaa ihan hirveästi. Hän sanoo kokoajan, että minun pitää viettää aikaa kihlattuni kanssa, Daniel voihkaisi.

 - Niin. Tiedätkö mitä? Mene tuonne ja pakota hänet juttelemaan kanssasi! Sinä olet mies, et voi antaa hänen ottaa johtoa teidän taloudessane sitten joskus, Julius sanoi innostuneena.

Daniel katsoi ystäväänsä kiusaantuneena.

- Okei. Voinhan minä yrittää.

 Daniel koputti kerran oveen ja astui sisään.

Lisa makasi vuoteellaan ja pyöräytti silmiään Danielille.

 - Lopeta tuo kiukuttelu ja nouse ylös, Daniel tuhahti keräten kaiken rohkeutensa.

 Danielin yllätykseksi Lisa nousi. Lisalla oli erittäin äreä ilme kasvoillaan, mutta nousihan hän kuitenkin. Olihan Lisalle kuitenkin opetettu tietyt käyttäytymismallit. Mies oli mies ja hän nainen eikä siitä päästy mihinkään.

 - Lähdetään kävelylle, Daniel sanoi jäykästi.

Lisa loi epäuskoisen katseen häneen.

- Miksi?

- Haluan näyttää sinulle jotain, Daniel sanoi kuivasti.

 - Okei, Lisa myöntyi.

 Vesisade oli juuri lakannut kun Daniel ja Lisa lähtivät kävelylle. He saapuivat vanhan tallin pihaan, josta oli kunnostettu talo.

Pihalla oli vanha koirankoppi. Lisa katseli mietteisenä ympärilleen ja mietti miksi Daniel oli tuonut hänet tänne.

 - Miksi me olemme täällä? Lisa kysyi.

 Daniel kääntyi kiusaantuneena Lisaan päin.

- Isä kunnosti meidän vanhan tallimme, siksi, että kun me menemme naimisiin niin voisimme asua täällä, Daniel sanoi vaivaantuneena.

 - Asua täällä. Kahdestaan? Lisa sanoi kauhistuneena.

- Niin. Isoveljeni perii meidän talon, joten emme voi asua siellä, Daniel vastasi.

 - Etkö pidä tästä paikasta? Daniel kysyi vakavana.

- Tämä on ihan hyvä. Lähellä äitiä ja isää, Lisa mumisi potkien hiekkaa kengällään.

 Parinkuukauden päästä Lisa oli vihdoin täysi-ikäinen. Hänen harmikseen hän oli myös valmis solmimaan avioliiton. Kädet nihkeinä hän istui peilinsä edessä ja mietti, että parintunnin päästä hän olisi naimisissa. Danielin kanssa.

 Candy astui huoneeseen sisään ja katsoi tytärtään, joka käänsi hänelle päänsä niinkuin aina kun tämä oli vihainen.

- Älä viitsi murjottaa, Candy sanoi Lisalle.

 - Äiti, enkö voisi jäädä tänne? Ei minun tarvitse mennä naimisiin. Voisin auttaa täällä, Lisa selitti.

 - Kulta. Tiedät, ettei se käy. Tunnen sinut niin hyvin, että tiedän, että haluaisit naimisiin jossain vaiheessa. Varmasti sinäkin haluat omia lapsia, Candy vastasi.

- Älä edes puhu lapsista, Lisa sanoi kiusaantuneena.

 - Tule katsomaan mitä Daniel lähetti sinulle. Tiedän, että rakastat sitä, Candy sanoi ja hoputti Lisaa keittiön suuntaan.

Lisa tuli takaisin huoneeseensa ja puki päälleen kauniin sinisen mekon.

Miten Daniel tiesi, että hän oli aina halunnut tälläisen mekon? Lisan mahaa kouraisi. Häntä jännitti kamalasti.

 Hetken päästä Julius astui huoneeseen sisään.

- Lähdetään, Julius sanoi jäykkänä seisovalla Lisalle.

Lisa nyökkäsi vain.

 - Älä huolehdi turhia, Julius sanoi rohkaisevasti.

- En, en.

 Lisasta tuntui, että hän olisi voinut oksenstaa kun hän saapui hääpaikalle ja näki Danielin. 

Lisa ei voinut tietää, että Danielia jännitti aivan yhtä paljon kun tämä seisoi ja odotti vihkikaaren luona.

 Gray saattoi pienokaisensa avioliiton alulle.

Gray luovutti Lisan Danielille ja huokaisi.

 Nuoret katsoivat vakavina toisiaan hetken ennen kuin toimitus alkoi.

 Vihkivalat lausuttiin ja tuli sormusten pujottamisen vuoro.

 Gray katsoi haikeana kun Lisa pujotti sormuksen Danielin sormeen, mutta hän tiesi tehneensä oikean ratkaisun.

 Danielkin pujotti sormuksen Lisan tärisevään käteen. Sillä hetkellä hän tajusi, että Lisakin oli vain tyttö. Jolla oli tavallisen tytön tunteet.

 - Tästä se vasta alkaa, Daniel virnisti leveästi ja sai Lisan hämmästymään.

 Daniel tarttui Lisaa varmasti kädestä ja veti tämän suudelmaansa Lisan vain haukkoessa järkyttyneenä henkeä.

 Lisa katsoi Danieliä silmärpyöreinä, eikä osannut sanoa sanaakaan.

 Maunort oli hyvin ylpeä pojastaan kun vihkiseremonia oli suoritettu.

Julius oli varma, että Lisa ei voisi saada parmpaa miestä kun hänen parhaan ystävänsä. Daniel pitäisi huolen hänen pikkusiskostaan. 

 -Pidäthän huolen tytöstäni? Gray kysyi ennen nuorten lähtöä.

-Tietenkin, Daniel vastasi.

~